Turve

Takuulla kotimaista energiaa saadaan turpeesta, tuosta soidemme, myös kauneustuotteissa, käytetystä raaka-aineesta. Milloin viimeksi otit kunnon turvekylvyn?

Esiintymät ja saatavuus
Turve on suokasvien maatumisesta syntynyt huokoinen maalaji, jonka uusiutumisaika on 2000–3000 vuotta. EU:ssa turve määritellään fossiiliseksi polttoaineeksi, Suomessa puolestaan hitaasti uusiutuvaksi biopolttoaineeksi. Maailmalla on runsaasti suoalueita, mutta energiaturpeen käyttö on merkittävää Suomen lisäksi vain Irlannissa, Ruotsissa ja Venäjällä.

Näin Suomessa
Maamme pinta-alasta kolmannes on suota, mutta vain yksi prosentti on varattu energiantuotantoon. Turvetta käytetään yleensä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Sitä ryhdyttiin hyödyntämään laajasti vasta 1970-luvun öljykriisin jälkeen. Energiaturpeen käyttäjänä Suomi on maailman kärkimaa. Kansallisen ilmastostrategian mukaisesti turpeen käyttö säilytetään nykyisellä tasolla.

Tekniikka
Turve kerätään raivatulta ja ojitetulta suolta kesäisin irrottamalla ohut turvekerros auringon kuivattavaksi. Kuivunut turve kasataan aumoihin. Turvetta poltetaan yleensä seospolttoaineena puun kanssa.

Hinta
Turpeen keräämiseen ja polttoon on Suomessa kehitetty moderneja tekniikoita, joiden ansiosta se on kannattava polttoaine sähkön ja lämmön yhteistuotannossa.

Ympäristövaikutukset
Turpeessa on vähemmän rikkiä kuin kivihiilessä ja öljyssä. Hiukkaspäästöjä poistetaan suodattimilla, ja typenoksideja polttotekniikalla. Turvetta poltettaessa syntyy myös hiilidioksidipäästöjä. Soiden ojitus aiheuttaa haittoja lähivesistöille ja turvetuotantoalueen perustaminen suoluonnolle. Valumavesien vaikutuksia vähennetään vesiensuojelurakenteilla. Käytön jälkeen tuotantoalueet palautetaan luonnontilaan, otetaan viljelykäyttöön tai metsitetään.

Plussat ja miinukset
+ Kotimainen ja työllistävä
+ Hyvä polttoaine poltettaessa yhdessä puun kanssa
- Turvetuotantoalueiden ja soiden ojituksen ympäristövaikutukset
- Hiilidioksidipäästöt