Kaukolämpö

kaukolämpö

Suomi on kaukolämmön edelläkävijä

Kaukolämpö on Suomen kaupunkien ja taajamien yleisin lämmitysmuoto. Kaukolämmityksen osuus lämmitysmarkkinoista on lähes 50 prosenttia. Kaukolämmitys on sitä taloudellisempaa, mitä tiheämmin rakennettu alue on ja mitä isompia rakennukset ovat.

Kaukolämpöä tuotetaan sähköä ja lämpöä tuottavissa voimalaitoksissa tai lämpökeskuksissa. Lämpö siirretään asiakkaalle kaukolämpöverkossa kiertävän veden avulla.

Lämmin kaukolämpövesi johdetaan kiinteistön lämmönjakohuoneeseen, jossa se luovuttaa lämpöä asiakkaiden lämmitysverkkoon ja lämpimän käyttöveden valmistukseen lämmönsiirtimien välityksellä. Kaukolämpövesi ei kierrä talojen lämmitysverkossa. Talot käyttävät lämpöä huoneiden ja käyttöveden lämmittämiseen sekä ilmanvaihtoon. Kaukolämpöverkon vesi palaa jäähtyneenä paluujohdossa takaisin tuotantolaitokseen uudelleen lämmitettäväksi.

Kaukolämmön tyypillisiä polttoaineita ovat maakaasu, kivihiili, turve, öljy sekä enenevässä määrin puu ja muut uusiutuvat energialähteet, kuten biokaasu. Suomessa lähes 80 % kaukolämmöstä saadaan lämpöä ja sähköä tuottavista lämmitysvoimalaitoksista (yhteistuotanto), teollisuuden ylijäämälämpönä tai kaatopaikkojen biokaasujen poltosta. Yhteistuotannossa säästetään kolmannes polttoaineesta verrattuna siihen, että lämpö ja sähkö tuotettaisiin erillisissä tuotantolaitoksissa.

Kaukolämpö on Suomessa koko EU-alueen edullisinta ostovoimaan suhteutettuna. Kaukolämmön tuotanto tarjoaa paljon mahdollisuuksia kotimaisten uusiutuvien energialähteiden käytölle. Tulevaisuudessa erityisesti puuenergia voi korvata kivihiiltä, maakaasua ja muita fossiilisia polttoaineita kaukolämmöntuotannossa.

Kaukojäähdytys

Kuinka omakotitalo liitetään kaukolämpöverkkoon?

Romin blogi

April 06, 2017
Olen Romi Tolonen, 24-vuotias 4. vuoden energiatekniikan maisteriopiskelija. Olen kotoisin Vantaalta, ja kävin yläasteen Vantaan kansainvälisessä koulussa ja lukion Vaskivuoren lukiossa. Kirjoitin luonnontieteet (pitkä matematiikka, kemia, fysiikka) sekä kielet (äidinkieli, englanti, ruotsi). Lukion jälkeen pohdin läpi yliopistot lääkiksestä, kauppatieteelliseen sekä oikeustieteelliseen. Välivuoden jälkeen hain Helsingin yliopistolle lukemaan matikkaa sekä Aaltoon lukemaan energia- ja ympäristötekniikkaa. Hyvän yo-todistuksen takia pääsin molempiin ilman pääsykoetta. Aloitin opiskelun 2013 tietämättä sen kummemmin mitään energiatekniikasta. Valitsin linjan paljolti kiinnostavan nimen takia,Lue lisää...
Kuusi ja puoli vuotta tähän meni, kun pääsin aloittamaan diplomityön eli opintojeni lopputyön tekemisen. Kun aloitin opintoni, mun piti valmistua enintään viiteen vuoteen. Suorittaa vain tutkinto, mutta toisin kävi. Dippapaikka löytyi lopulta yllättävän helposti: taisin laittaa työhakemuksen kolmeen paikkaan, kävin kolmessa haastattelussa ja viimeinen paikka sitten lopulta nappasi. Pääsin UPM:lle työskentelemään biomassan laadunmittauksen parissa, ja vieläpä Skotlantiin – ulkomaille siis. Nyt työskentelyä on takana Skotlannissa kaksi kuukautta. Tämä on upea paikka! Skotit ovat älyttömän mukavia,Lue lisää...
Terve, olen Elli 26-vuotias energiateekkari ja viittä vaille valmis diplomi-insinööri. Kirjoitan energiamaailmaan blogia energia-alan opiskeluista ja opiskelijan arjesta. Tällä hetkellä kirjoittelen Skotlannista, tarkemmin sanoen Ayrshiresta, jossa teen diplomityötä UPM:n Caledonian paperitehtaalla. Huomio yksi energia-alalla pääsee halutessaan töihin myös ulkomaille. Nyt kuitenkin historiaa, kuinka ajauduin energia-alalle. Minulle oli jo aikaisin selvää, että haluan opiskella energiatekniikkaa. Yläasteella huomasin, että minua kiinnostaa ydinvoima ja siten myös energiatekniikka. Lukion jälkeen energia oli edelleen ehdoton ykkönen, mutta myös kauppatieteet kiinnostivat.Lue lisää...
Page 6 of 71234567