Rikun Blogi

Olen Riku Salmivaara, 25, maisterivaiheen energiatekniikan opiskelija Aalto-yliopistossa. Kotoisin olen Lahdesta ja nykyään asun yliopistokampuksella Espoon Otaniemessä. Tarkkaan ottaen olen itse asiassa palannut alkuperäiseen kotikuntaani, koska olen syntynyt Espoossa, mutta olin kaksivuotias perheeni muuttaessa Lahteen, joten lapsuusmuistoja Espoosta minulla ei varsinaisesti ole. Energia-alalle päädyin pitkän pohdinnan jälkeen. Lukiossa olin pitkään epävarma, mihin haluaisin jatkaa sieltä, koska olin kiinnostunut monesta eri aihealueesta, mutta opintojen edetessä teknillinen ala alkoi tuntua luontevalta vaihtoehdolta. Matemaattiset aineet ovat aina sujuneet minulta hyvin, mikä auttoi asiaa. Sen jälkeen piti vielä valita, mitä teknillistä alaa haluaa opiskella ja vaihtoehtoja selattuani tuumin, että energiatekniikka kuulostaa mielenkiintoiselta. Hain ja pääsin haluamaani koulutusohjelmaan keväällä 2011, kun kirjoitin ylioppilaaksi ja aloitin seuraavana vuonna palveltuani ensin valtion täysihoitolassa.

Opiskeltuani vuoden yliopistossa käynnistettiin tutkintouudistus, jossa koulutusohjelmat menivät enemmän tai vähemmän uusiksi. Olen siis vanhan koulutusohjelmani viimeisiä mohikaaneja. Moni opiskelututtuni on itse asiassa siirtynyt uuteen ohjelmaan mutta itse olen vielä valmistumassa vanhan ohjelman mukaan, joskin tutkintouudistus on vaikuttanut myös omiin opintoihini muuttuneiden kurssien myötä. Valmistumisesta puheen ollen teen tällä hetkellä diplomityötäni ja olen suorittanut kaikki kurssit, joten oma opiskelijaelämäni lähenee loppuaan. Diplomityössäni tutkin kiinteistötekniikan energiansäästötoimien vaikutusta hiilidioksidipäästöihin. Opinnoissani olen suuntautunut energiatalouteen ja erilaisiin energiantuotantotapoihin ja työelämässä haluaisin päästä yhdistelemään osaamistani näillä aihealueilla. Olen erityisen kiinnostunut kehittämään uusiutuvaa energiaa taloudellisesti entistä kannattavammaksi.

Opintojeni aikana kurssien kiinnostavuus ja opetuksen laatu on vaihdellut laidasta laitaan, mutta ehkä merkittävin muutos opintojen edetessä on ollut opetuksen painopisteen siirtyminen luennoista itsenäiseen työskentelyyn. Ensimmäisen vuoden peruskursseilla opetus on usein varsin luentopainotteista mutta maisterivaiheessa ei ole enää paljoa tullut istuttua luennoilla. Opiskelun ohessa olen myös itse päässyt opettamaan muita työskenneltyäni assistenttina useilla eri kursseilla. Kurssiassistentin työ on opiskelijalle kätevä tapa kerätä työkokemusta sekä ansaita vähän ylimääräistä rahaa.

Opiskelun ja työnteon lisäksi olen ollut aktiivisesti mukana opiskelijoiden vapaa-ajan toiminnassa. Ensimmäisinä vuosina osallistuin lähinnä killan tapahtumiin ja toimin myös pari vuotta killan luottamustehtävissä. Opintojen edetessä aloin entistä useammin myös löytää tieni Lämpövoimakerhon tapahtumiin. Sekä killan että kerhon kautta on mahdollisuus päästä esimerkiksi ekskursioille mielenkiintoisiin yrityksiin, mutta kerhon ekskursiot suuntautuvat nimenomaan energia-alan yrityksiin. Tapahtumien osalta vuoden kohokohtiin kuuluvat vuosijuhlat ja pidän itseäni onnekkaana, kun olen opiskeluaikana päässyt kokemaan killan 100-vuotisjuhlat ja kerhon 50-vuotisjuhlat.

Wärtsilän Vaasan tehtaalla killan ekskursiolla 2014.
Lämpövoimakerhon 50-vuotisjuhlissa 2016. Kuva: George Atanassov.

Oman opiskeluaikani parhaita kokemuksia oli vaihto-opiskelu Tanskassa syksyllä 2015. Vietin lukukauden Kööpenhaminan liepeillä sijaitsevassa DTU:ssa, joka on toistuvasti rankattu Pohjoismaiden parhaaksi teknilliseksi yliopistoksi. Energia-alalla Tanska tunnetaan erityisesti tuulivoimasta, ja vaihdon aikana pääsin syventämään osaamistani muun muassa kyseisellä aihealueella. Opiskelijatoiminta on DTU:lla vireää ja aktiivista ja Kööpenhamina on miellyttävä kaupunki, joten nautin vaihtoajastani paljon. Lähtisin mielelläni uudestaankin vaihtoon, jos sellaiseen olisi vielä aikaa. Syksyllä odottaa kuitenkin jo valmistuminen, minkä jälkeen on taas uusien haasteiden aika.

Kuvia vaihtoajalta.