Kaukolämpö ja -jäähdytys

Suomi on kaukolämmön edelläkävijä  

Kaukolämpö on Suomen kaupunkien ja taajamien yleisin lämmitysmuoto. Kaukolämmitys on sitä taloudellisempaa, mitä tiheämmin rakennettu alue on ja mitä isompia rakennukset ovat.  

Kaukolämpöä tuotetaan sähköä ja lämpöä tuottavissa voimalaitoksissa tai lämpökeskuksissa. Enenevässä määrin polttavaa tuotantoa korvataan hyödyntäen uusiutuvaa ympäristön lämpöä (maa, ilma, vesi) ja hukkalämpöä.  Lämpö siirretään asiakkaalle kaukolämpöverkossa kiertävän veden avulla.  

Lämmin kaukolämpövesi johdetaan kiinteistön lämmönjakohuoneeseen, jossa se luovuttaa lämpöä asiakkaiden lämmitysverkkoon ja lämpimän käyttöveden valmistukseen lämmönsiirtimien välityksellä. Kaukolämpövesi ei kierrä talojen lämmitysverkossa. Talot käyttävät lämpöä huoneiden ja käyttöveden lämmittämiseen sekä ilmanvaihtoon. Kaukolämpöverkon vesi palaa jäähtyneenä paluujohdossa takaisin tuotantolaitokseen uudelleen lämmitettäväksi.  

Kaukolämmön tyypillisiä polttoaineita ovat biomassa (puu) , maakaasu, kivihiili, turve, öljy sekä  muut uusiutuvat energialähteet, kuten biokaasu. Kivihiilen energiakäyttö Suomessa loppuu 2029 mennessä. Öljyn käyttö on erittäin pientä ja sitä käytetään lähinnä kovilla pakkasilla ja varapolttoaineena.  Myös turpeen käyttö kaukolämmön tuotannossa vähenee 2030 mennessä merkittävästi.  Suomessa suurin osa kaukolämmöstä saadaan lämpöä ja sähköä tuottavista lämmitysvoimalaitoksista (yhteistuotanto), teollisuuden ylijäämälämmöistä ja hukkalämmöistä (esim. Datakeskusten ja jätevesien lämmön hyödyntäminenYhteistuotannossa säästetään kolmannes polttoaineesta verrattuna siihen, että lämpö ja sähkö tuotettaisiin erillisissä tuotantolaitoksissa.  

Kaukojäähdytys   

Kaukojäähdytys on kaikentyyppisille kiinteistöille soveltuva tilojen jäähdytysratkaisu. Kaukojäähdytysenergiaa voidaan toimittaa ilmastoinnin jäähdytyksen lisäksi myös teollisuuden prosessien tai elintarviketeollisuuden valmistus- ja säilytystilojen jäähdyttämiseen.  

Toimintaperiaate on verrattavissa kaukolämmitykseen sillä poikkeuksella, että kaukojäähdytyksessä asiakkaalta siirretään ylimääräinen lämpö energiayrityksen kaukojäähdytysveteen. Kaukojäähdytyksessä jäähdytysenergia tuotetaan keskitetysti rakennuskohtaisen energiatuotannon sijaan. Näin päästään suurempiin yksikkökokoihin, jolloin energiaa voidaan tuottaa kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti.  

Kiinteistön jäähdytystarve johtuu paitsi auringosta myös rakennusten sisäisistä lämmönlähteistä kuten koneista, tietokoneista ja muista sähkölaitteista. Rakennuksessa voi esiintyä kylminä vuodenaikoina myös jäähdytystarvetta samanaikaisesti lämmitystarpeen kanssa.  

Kaukojäähdytysenergia voidaan tuottaa useammalla vaihtoehtoisella tavalla: vapaajäähdytyksenä (esim. kylmä meri- tai järvivesi), absorptiojäähdytyskoneilla, kompressoritekniikalla ja lämpöpumpuilla. Absorptiotekniikassa käyttöenergiana on teollisuuden hukkalämpö tai voimalaitoksen sähkön tuotannon kanssa yhdessä tuotettava lämpö, jota kesäaikana ei vähäisen kulutuksen vuoksi voida myydä kaukolämpönä. Tuotantotapoja voidaan paikallisten olosuhteiden mukaan yhdistellä siten, että kulloinkin tarvittava energia tuotetaan edullisimmalla tavalla. Kaukojäähdytysenergian varastointi on oleellinen osa pienissäkin järjestelmissä parantamaan toiminnan kannattavuutta. Varastointi tuo lisäksi joustavuutta ja lisävarmuutta jäähdytysenergian tarjontaan.  

Rakennuskohtaiseen jäähdytykseen verrattuna kaukojäähdytys on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, hinnaltaan kilpailukykyinen, vaivaton ja luotettava jäähdytysenergian lähde. Kaukojäähdytetyssä talossa vältetään jäähdytyskoneiden aiheuttama ilma- ja runkoäänet ja tärinä, jäähdytyskoneille varatut tilat vapautuvat muuhun käyttöön, erillisiä lauhdutusyksiköitä ei tarvita ja jäähdytyskoneiden huolto ja kunnossapito poistuu.  

Energiayritykset tarjoavat kaukojäähdytystä useilla paikkakunnilla.