Ilpon Blogi

Nimeni on Ilpo Petäjä ja olen 21-vuotias Energia- ja ympäristötekniikan opiskelija Aalto-yliopistossa. Olen suorittanut toisen lukuvuoden ja olen menossa kolmannelle vuodelle. Kandidaatin työni aion suorittaa ensi keväänä ja sen jälkeen jatkan opintojani maisterivaiheessa energiatekniikan parissa. Olen koko ikäni asunut Espoossa, joskin muutin omilleni Otaniemeen yli vuosi sitten 20-vuotiaana. Peruskoulun ja lukion sain suoritettua kohtalaisen hyvällä menestyksellä ja matemaattiset aineet ovat aina kiinnostaneet minua. Minulle oli siten luontevaa jatkaa opintoja teknillisellä alalla yliopistossa. Vapaa-ajallani tykkään urheilla ja osallistua opiskelija-aktiviteetteihin.

Lukiossa opiskelin matemaattisten aineiden lisäksi biologiaa. Innostava opettaja sai minutkin kiinnostumaan luonnosta, ilmastonmuutoksesta ja tämän maapallon tulevista haasteista kuten väestönkasvusta ja vähenevistä resursseista. Ajattelin, että tarjoamalla panokseni puhtaan energian tuottamiseen ja kestävään kehitykseen, voin tuoda oman osani tämän maapallon pitämiseksi asuinkelpoisena myös tulevaisuudessa. Energia- ja ympäristötekniikan linja Aalto-yliopistossa sopi itselleni siis mainiosti ja lähdin motivoituneena oppimaan uusia asioita energian tuotannosta, sekä tekniikasta sen ympärillä. Olen parissa vuodessa oppinut, että vaikeisiin asioihin on hyvin harvoin helppoja ratkaisuja ja näin on myös energiantuotannon muuttaminen kestäväksi, niin Suomen maaperällä, kuin lopulta koko maapallolla. Haasteita tuo mm. kilpailukykyisen uusiutuvan ja päästöttömän energian hinta markkinoilla sekä tuuli- ja aurinkoenergiaan liittyvät tuotannon vaihtelut.

Pääsin sisään yliopistoon vuonna 2014, heti ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Varusmiespalvelus koitti vuoden 2015 alusta ja viihdyin lopulta intissä vuoden. Vaikka armeija-aika ei ehkä elämäni huippuvuosiksi pääse, on yliopistossa opiskelu ollut itselleni elämän parasta aikaa. Opiskelijayhteisössä on erilaisia aktiviteetteja todella paljon ja kanssa opiskelijat ovat nykyään parhaimpia kavereitani. Yhteiset tapahtumat ja unohtumattomat muistot mm. fuksiwapusta tekevät opiskelusta kaikkein parasta. Asuminen kampusalueella luo mahtavan yhteisön, jossa ulkomaailmaan tulee pidettyä yhteyttä joskus ehkä liiankin vähän. Kaiken sivussa tapahtuu myös itse opiskeleminen. Peruskurssien jälkeen olen päässyt syventymään itse energiatekniikkaan, minkä kursseja olen mielellään lukenut. Aina ei muilla kursseilla pysy motivaatio yhtä korkealla, mutta silloin opiskelijakavereiden tuki on saanut jaksamaan ja yhdessä opiskeleminen on yliopistossa aivan uudella tasolla. Erilaisia ryhmätöitä ja projekteja on yhä enemmän ja tämä haastaakin meidät opiskelijat toimimaan myös tuntemattomien ihmisten kanssa.

Olin ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen kesätöissä teknisen alan harjoittelijana Helsingin kaupungilla ympäristö ja energia tiimiissä, ja jatkoin talvesta lähtien koko kevään osa-aikaisena harjoittelijana. Opiskelu ja työ ovat yhdistettävissä, kunhan suunnittelee tarkasti opiskelun ja töiden tekemisen ajankohdat. Omassa tapauksessani en vähentänyt opintojen määrää ensimmäisestä vuodesta ja siksi toisesta vuodesta tuli selkeästi raskaampi, mutta kuitenkin mielekäs. Itse koin osa-aikaisen työn hyväksi mahdollisuudeksi jatkaa omalla alalla työskentelyä ja samalla mahdollisuuden saada hieman lisätuloa opiskelijoiden kohtalaisen pieneen opintotukeen. Toimin myös opiskelijoiden energia-alan yhdistyksen Lämpövoimakerhon hallituksessa tänä vuonna, mikä lisää työn määrää ja siten vähentää vapaa-aikaa. Nämä valinnat olen itse tietoisesti tehnyt ja kadonnutta vapaa-aikaani usein olen kaivannut, mutta kerhotoiminnasta ja muista aktiviteeteista saamani kokemukset ovat olleet korvaamattomia, enkä siten muuttaisi valintojani jälkikäteen.

Excursio Mäntän paperitehtaalla.